"Mä myönnän mä pelkään
mä en oo vahva
silmät kii nyt kun kelaan meit kahta
tyttö tykkään susta paljon ehkä liikaa
sä oot aivan ihana ja mä en haluu riitaa
mut menetän sut niin kuin muut rakkaat
joka aamu pelkään et laukkus pakkaat
pahoillani kun en osaa enää luottaa
mut liikaa iskui, haavoi se selkään tuottaa
puukottaa ja sit itken vaan verta
miks vitus näin käy joka kerta
mut kyl mä pärjään
kyllä siihen tottuu
tuntuu vaan et elän yksin elämäni loppuun.
elämässä ei mikään oo varmaa
ja yön pimeydessä astuu voi harhaan
helppo polulta livetä, kalliolt sileeltä
ja sit pimeäst on mahdotont ylös taas kiivetä
paikka mis järki ja tunteet ei kohtaa
sinne välil munkin jalanjäljet johtaa.."
"kyl mä täällä pärjään vielä
paremmin sit kun nähdään siellä
missä sielu lepää
unesta josta ei enää herää.."
"kyl mä täällä pärjään vielä
paremmin sit kun nähdään siellä
missä sielu lepää
unesta josta ei enää herää.."
"vain muutamat tiesivät, mut tämän jälkeen kaikki
mä oon niin huonona monesti täysin poikki
vedän verhot joka ikkunan eteen pysyn sisällä
en kehtaa nähdä yhtään ihmistä oisko vaikutusta isällä
tai siis sillä joka mut pentuna hylkäsi
hyvästiksi ovensuussa naamalleni sylkäsi
onneksi mullon rakas äiti ja pari muuta
janoan elämää niin paljon että se kuivaa suuta.."
"mutta äiti älä huoli, kyl mä pärjään
jos sulta jotain puuttuu sen mä vaikka kerjään
mullon olemassa tarpeeks monta syytä jotta selviin
koska mä rakastan ja uskon mun unelmiin.."
"kyl mä täällä pärjään vielä.."