IRC-Galleria

"..Kuinka kauan tätä on jatkunut? Pari kuukautta? Neljä? Kahdeksan? On mahdotonta muistaa, milloin välinpitämättömyys oli muuttunut laimeaksi mielenkiinnoksi ja siitä salakavalasti kiinnostukseksi, joka ei hallittänyt otettaan.."

---

Mä en tiedä susta mitään. En mitään sun ajatuksista ja haaveista ja toiveista ja peloista, mikä saisi sut nauramaan ja mikä itkemään. Mä en tiedä mikä sulle on rakkainta maailmassa. Mä en tunne sua yhtään enkä ollenkaan..
(Kovasti kuitenkin haluaisin oppia tuntemaan.)

---

Sinä voit hymyillä,
vaikka sydämesi itkee.
Sisimpäsi on rikki revitty,
täynnä haavoja-
ja sinä naurat.
Haluat näyttää ihmisille,
koko maailmalle,
että sinulla menee hyvin,
että olet onnellinen.
Ja kuitenkin yön hiljaisina hetkinä
sinä tunnet olevasi yksin.
Sinusta tuntuu,
että et jaksa,
että sydämesi pakahtuu.
Mutta sinä et uskalla itkeä,
et tunnustaa tuskaasi.
Aamulla sinä taas hymyilet.
Vaikka sydämesi itkee.
Miksi et voi tunnustaa sitä
edes itsellesi.

---

On päiviä, jolloin
aamun sinisyys on kaunis
ja lumiset puut roikottavat
runoja oksillaan.
Mutta on myös päiviä,
jolloin aamu on pelkästään
kylmä ja ruma.
Sellaisina päivinä olen paha kaikille,
mutta eniten itselleni.
Sellaisina päivinä tarvitsisin jonkun,
jonka olalle voisin päinaa pääni
ja itkeä pahuuteni pois.

Toivottavasti se on hyvä paikka minne menit Ruuti. Nauti olostasi siellä.
Ainakin sinulla on siellä kavereita.
Voi kun vielä joskus sinut näkisin. Olit ehdottomasti paras kaikista.!
Vaikka välillä meinasikin erimielisyyksiä olla.

Miten voikin jostain eläimestä tykätä niin paljon..?
Ja miksi siihen niin paljon voi kiintyä niin lyhyessä ajassa..?

Ikinä en unohda sinua Ruuti!!
<3 <3 <3 <3 <3

Kamalasti taas kaikkee. Miettii liikaa, vaikka tietää että ei voi kuitenkaan tehä asialle mitään.. Painaa painaa. Rupee taas painamaan jo vähän liikaakin.

Miks pitää aina ihastua sellaseen ihmisiin joka on mahottomuus.?
Sitten kun ei kuitenkaan tiedä täysin totuuttakaan. Ikinä ei voi olla varma mistään.

Perseestä se elämä vaan on. Ei sille mitään voi.

"..Sinä yönä Jumala nukkui,
nukkui sikeästi niin,
ja mustaa mustemmat varjot
ylsivät korkeuksiin.
Myös enkelit, Jumalan kilvet,
oli väsyneet maailmaan
ja peittoinaan pehmoiset pilvet
nekin kävivät nukkumaan.

Ei yksikään kirkas tähti
häntä valaissut matkallaan,
aivan ypöyksin hän lähti
maahan kuoleman kulkemaan.
Hän halusi kokea kaiken,
minkä ihminen kokea voi.
Sana pieni, ja hän sai sen.
Taivas antejaan hänelle soi.

Hän ei halunnut kuolla vaan elää,
elää kiihkeän hurjasti niin,
joka aamu arjesta nousta
ylimmäisiin taivaisiin.

Vaikka koko maailma huusi:
Olet parhainta päällä maan,
liian heikko hän oli yksin
tuskaansa kantamaan.

Yö samettiviittaansa tummaa
levitti lapsellensa,
joka kantoi kaipuuta kummaa
myrkky surmaava suonissaan.

Sinä yönä Jumala nukkui..

Hän ei halunnut kuolla vaan elää,
elää kiihkeänhurjasti niin,
joka aamu arjesta nousta
ylimmäisiin taivaisiin."

Miten voikin pientä ihmistä väsyttää paljon.
Eikä silti osaa nukkua kunnolla, aina vaan pyörii ja pyörii.
Olis taas kyllä paljon muutakii miettimistä kun tuo väsymys.
Vaan eipä sille kai mitään voi. Elämä vaan on perseestä.

Anna kätesi mulle
niin kosken siihen salaa
ja tiedät, että sulle
yksin sydämeni palaa..

---

"Jos sä lähdet, vie myös kaikki muistot nää,
mut jos sä jäät ne tahdon säilyttää.."

Jep nyt se Ruuti sitten on täällä mulla kotona hoidossa jokusen aikaa. Tänään tuli joskus kolmen aikaan. Ihan hyvin on tainnu polle rueta kotiutumaan. Ratsimassakii kävin jo. Joku parin tunnin maastolenkki tuli tehtyä. Ihan vaan rauhassa käveltiin ja vähä ravailtiin. Oli semmosta tutustumista oikeestaan vaan. Ku kaikki oli niin uutta ja jännää Ruutin mielestä. Aina ku tuli jotain jännenpää nii rupes vaan puuskuttamaan. Koko ajan kuitenkii ihan korvat hörössä meni. Oikeen nätisti osas mennä. Tosi hyvä mieli jäi kyllä! :)

Ja huomenna heti uudestaan joskus aamulla. Jospa sillonkii menis yhtä mukavasti. Nyt enää iltaheinät jne. pitää käyä antamassa johonkii aikaan. Eiköhän se sitten pärjää yön yli.

On se vaan niiiin paras!! :)

Parempaa mieltä osaltaan, mut toisaalta huonompaa.
Toiset asiat kun menee paremmin niin toiset sit huonommin. Näinhän se on.
Liikaa miettimistä ja ajatuksia. Liikaa valvomista. Liikaa aikaa. Ja liikaa paljon muutakin.
Mutta silti kaikkea niin vähän. Varsinkin tuota aikaa.

Pari vähän parempaa päivää..
Mut toisaalta edelleenkii silti niin paskaa.
Voi ku tietäs vähä enemmän. Vaan hyvä edes näinkii.

eikä mitään uutta. tai ainakaan parempaa.