" Kuvittelin käveleväni vauhdikkaammin, mutta todellisuudessa juoksin. Juoksin. Juoksin lopulta niin kovaa, että tunsin rinnassani pistävän kivun joka pakotti minut hiljentämään vauhtiani. Pysähdyn ja katselen ympärilleni henkeä haukkoen. Mikään ei ole muuttunut maisemassa tai elämässäni. Kaikki tuntuu jatkuvan samaa tasaista tahtia eteenpäin. Yhtä varmasti kuin ojassa makaava kivenjärkäle pysyisi aina paikallaan, kasvaisi pellolle kesäisin kaunis keltainen rypsipeitto, jonka tanssahtelua kesätuulessa ei voittaisi kauneudellaan mikään. Yhtä varmasti juoksisin seuraavana kesänä samalle kukkulalle tasaamaan henkeäni jotta voisin jatkaa matkaani. "