Tällaiseksi luullut en
arkipäivää aikuisen
Peilin pelle vanhenee
varpaita hirvittää sirpaleet
Ja miten kävikään
että nuoruus se vain loppui
Se mihin menikään
minkä huolen alle taipui
Kun ylipäätään ajatellaan
aina kahta poikaa kerrallaan
Aamulla ensimmäisen kaa
toisen kanssa ollaan illalla
Aika pakenee, päivä lyhenee
Niin monta on aukeavaa
ovea houkuttavaa
Päivä pitenee, aika matelee
ja sitten toista muistuttaa
Päivä päivää seuraa
Valo vähenee
Ilta on
Vaikka on tähtiä tuhansittain
minulle on niistä yksi vain