IRC-Galleria

Kun musta valko tv muuttu väriks, niin kai mulle kävi.
Sä olit jotain mitä venasin koko elämäni.
Kaunis, vaikee, vittumainen kilipää.
Silti oli pakko sua sun nukkuessa silittää.
En voinu muutakaan, en antanut kuutakaan,
se oli luvattu kaikille muille, mut takaan,
koitan skarppaa mun läppii,
tää juttu tuli puun takaa,
en oo sanonu vuosiin kenellekkään et oot mulle rakas.
Sä nukut, mä en voi, kun mä katselen sun levollisii kasvoja ne ei sillon valehtele,
enkä edes välitä vaikka rikkoisit sun lupaukset,
jos ees viittit lupaa jotain, se on mulle tarpeeks.
Sun hengitys on vaimee, yhtä kaunis kun sinä, jumalatar,
mä koitan selvii ihmisenä.
Mä en ansaitsis tätä hetkeä kun saan ees katsella sun kasvoja,
en malta nukkua.


Sä kävelet käsi kädessä mua vastaan,
juttelet kasvot sädehtien sen toisen mulkun kanssa.
Sä huomaat mun katseen, annat pienen nyökkäyksen,
mä vastaan samal tavalla, vaik oon ihan paskana.