käsivarsiesi
vaalenneet viiltoarvet
kuiskaavat minulle
menneiden aikojen
kipumuistoista
luulin näkeväni
vuosien taakse
niiden syiden tuskaan
en ollut varma
näkemästäni
koska jokainen jälki
tuntui olevan muistona sisäisen
sinäsi (niiden kokemuksien tuomasta)
kirkkaammasta valosta
hengittelin hiljaa
enkä halunnut hämmentää
sinua
mieleni teki
vain
painaa huuleni niihin
jokaiseen, yhteen kerrallaan
hipaisten käydä kaikki läpi
ja lukea niiden kertomaa
jos rohkenisin