Seison sateessa ja odotan sinua, tumma hahmo lähestyy, tärisen kylmästä.
Tulet lähelleni, kiedot kätesi ympärilleni ja suutelet hellästi.
Lämmität minua vaikka olet itsekkin märkä ja kylmissäsi.
Hymyilet minulle ja tunnen pienen lämmön sydämessä.
Ei ole toista niin tärkeää kuin sinä, sua ajattelen aurinkoisina ja sateisinakin päivinä.
Mä tajuan vasta nyt, ennen en ymmärtänyt, taidan suo tosissani rakastaa.
Vihdoinkin sen voin tunnustaa, sulle aina vain uudestaa.