Eilen vielä sun sylissäs elin, turvaisasti.
Olin niin rakastunut, olin rakastunut niin, että olin tullut sokeaksi.
En nähnyt miltä sinusta tuntui , en nähnyt muuta kuin sinut.
Olin rakastunut niin, että olin tullut kuuroksi.
En kuullut mitä halusit sanoa, en kuullut kuin rakkauden.
Mutta sitten tuli huominen, sä olit kylmä ja etäinen, et enää rakastanut minua. Tätäkö minä en ollut kuullut? Mitään sanomatta sä lähdit pois, et edes katsonut taaksesi.
Mä jäin sun perääsi huutamaan, mutta huutoni haihtuivat olemattomiin.
Yksin olin jäänyt, yksin minä käperryin peiton alle, yksin minä heräsin.
Olinko nyt siis jäänyt yksin? Elämä ilman sinua, ei olisi mitään.
Miksi jätit minut yksin sanomatta mitään?