IRC-Galleria

Ensimmäistä kertaa muuten taidan ihan mielelläni sanoa jotain toista paikkaa kodiksi, muutakin kuin sitä kotikotia Kirkonkylällä...
Sain oman otukseni vihdoin pois Lappeenrannasta(i-h-a-n-a-a!), mutta sen mukana tuli laskeuma joka täyttää kaikki nurkat ja pinnat. Yhyy!
Taltuttaakseni kaaoksen menin ja hinkkasin Kertun kamat ällöttävän kiiltäviksi ja tulin sitten tyytyväisenä takaisin kotiin kiljumaan. :)
Näin homma toimii!

Jännä miten järki sanelee...
On pitänyt puhua ja puhua viikonlopun tapahtumista kaikkien kanssa, niidenkin jotka ei mitään tajua ja loukkaavat vaan lähinnä. Mutta ne juuri ehkä onkin opettanut eniten. Ne jotka sanoo, että "onneksi sitä ja tätä..". Totta, onneksi monta asiaa.

Sitten kun alkaa sisäistämään näitä monia asioita, että miksi onneksi näin ja näin, niin luulen, että sitten voi alkaa unohtamaan pahimmat kipupisteet.

Vaikka ensin tuntui kamalalta lähteä pois sieltä ja tulla tänne kauas, niin nyt sitä sittenkin huomaa, että etäisyys asiaan auttaa. Sekin auttaa, että ensimmäisellä paikalle saapuneella oli etäisyys asiaan...se, että esti ettei kukaan enää edes yritä..muuten palo olisi voinut viedä paljon kalliimman saaliin, ihmisen.. Kylmät väreet ja kyyneleet juoksee kilpaa kun vain ajatteleekin.
Ja nyt pitää ajatella....

Eilinen olisi saanut jäädä tulematta...
Tuska ja suru on niin määrätön ja käsittämätön möykky. Ikävä jää ikuiseksi, kuvat mieleen palaneiksi..

Hyvästi rakkaat toverit.