Katson häntä kuin vierasta.
Viime katsomalta hän näyttää muuttuneen.
Kuka on tuo,joka heijastuu ikkunasta?
Käännän katseeni valokuvaan,
joka on vuosien takaa.
Näen nauravan suun ja vesivärien tuhrimat kasvot.
Siinä olen minä.
Hän jota aina sanottiin prinsessaksi,
joka saisi prinssinsä.
Selaan kuvia taaksepäin.
Näen itseni aivan vauvana.
Minä loikoilen siskoni sylissä,
raitapaitaan puettuna.
Mitäköhän tuo vauva mahtoi miettiä?