On kuin kuolema astuis kannoilla joka ainoon askeleen.
Kuinka kerran mua pelottanut ei ja tuntui etten uuvu milloinkaan, voima karkasi tuuli vei. Tuskin jalan jalan eteen saan.
Paljon loitokkuutta osakseni sain, mut puheet oli pelkkä helinää, ystäviään kuinka ystiäviksi nimittää kun yksikään ei toden tullen jää.
Kadut kaupungin joskus mittasin nuorukainen huoleton nyt mä laahustan eellä noutajan se mut saavuttava on.
Kuinka kerran mua pelottanut ei ja tuntui etten uuvu milloinkaan, voimat karkasi, tuuli vei tuskin jalan jalan eteen saan.
Paljon loistokkuutta osakseni sain mut puheet oli pelkkää helinää ,ystäviään kuinka ystäviksi nimittää kuin yksikään ei toden tullen jää.
Kuinka kerran mua pelottanut ei ja edessäni ooti määränpää, voima karkasi tuuli vei ja puheet oli pelkkää helinää. ~