Ehkäpä elämä on ilman jätkiäkin.
Ystävät on täsä elämässä se tärkeinläheisyys toiseksi tärkein.
Tottakai sitä kaipaa vierellensä jonkun joka oikeasti välittää ja pitää huolta,
ja silittelee hiuksia illan pimetessä ja ottaa yöksi kainaloonsa.
Mutta ilman pärjää.
Elämä jatkuu.
"Monta virhettä matkallakin tullut vastaan,
Jokaista erhettä muistelen avul rakkauden jaksan.
Totuus sattuu, mut kipu usein myös hakkaa,
Koitan olla reilu koitan auttaa jaksaa.
Sä lähdit pois, jätit vain muiston,
kaikesta kivasta mihin muka must on.
Kiva päästä hetkeks, toisaalt ihana jäädä,
Ajatuksiin et must välitettäisiin täällä.
Tunnetila nyt erilainen, niin niin hauras"
Irti osasin päästää, mutta välitän ystävänä.
"On ollu vaikeita hetkii en lähde kieltää,
Mut ilman totuutta ei enää missään mieltä.
Monesti mietin miks näin ain tapahtuu,
Luonne on niin kiero liian helpol rakastuu.
Päätä pahkaa miettimättä asioita loppuun"
Mun haaveita ei tuhoa yksi eikä toinenkaan ihminen.
Aion toteuttaa ne vielä jokupäivä.
Oon ehkä vahvempi kuin ennen, mutta en halua, että minua satutetaan vähään aikaan.
Haluun vierel ihmisen jota rakastaa ei vie tuhoon.
