Mistä alottaa pitkä tarina takana,
vielki pelottaa tuunko erottaa,
todellista ja unta toisistaa,
silloin kauan sitte oli yksin ja täysin tolaltaan,
kaikki niskaan kaatu paineet kasvoi,
kaikki mitä olin kokoon saanu elämä otti pois mitä antoi,
ja teki niistä verisii haavoi jotka pisti varmasti miettimään,
haluanko elää jos näin paljon joutuu sietämään,
yhen matkan varrella kiertämää mutkii,
ottamaa vastaan iskui, jotka tappaa sisältä,
hukkaa onnen, antaa tuskan viiltävän,
Kaikki muuttuu se on elämää tätä,
elämä pettää, mut ilman se ei jätä,
rakkautta, sitä mikä pystyssä pitää,
elämä jatkuu, älä unohda sitä,
Mä tunsin ne tunteet jotka kuljetti laivaa,
ne teki musta uhrin aina uudestaan vaikka,
toiveet oli jo tulevaissudesta harmaat,
ainoo syy miks jaksoin oli nää rakkaat,
Sytytin kynttilän, katsoin sen loistoa,
yritin ymmärtää, miks alas aloin vaipua,
tunsin kaiken niin selvästi iholla,
et luulin etten pysty enää itkeä ilosta,
välil aina pysähdyn, what i have got yo,
hope so, Erinlaista laifstailii, onjoo,
kynttilän liekki se syttyy taas uudestaa,
katson sitä pää pystys pystyn sen tuntea,
oon nyt valmis, mitä tulee eteen sitte,
ei oo väliä vaikka veisi sitte tieni minne,
pieni virhe taikka oikee pilke silmäkulmas,
opettaa mua pitämään, viettii siihe minkä lupaan,
kaikki tää oliki vaa harhaa,
mä löysin onneni, enkä enää nähny pohjaa,
tapahtu niin paljon väärää,
mut ne ei pystyny tappaa mun valtavaa unelmien määrää,
mä pysyin vahvana vaikka oli vaikeeta,
mun sisäl sielu se kaipaa rakkautta
se on se juttu mikä pystyssä pitää,
elämä jatkuu, älä unohda sitä.
Et saa mua kaatuun, kestän lyönnit vaik ne sattuu.
Ehk saitte satutettuu sillon joskus, mut oon vahvempi.
Mun piti vaa avata verhot, ja sillätavalla ne auringonsäteet pääs munki risukasaa :>
Mut tost kaikesta iso kiitos ihmisille, joihin oon tän syksyn aikana tutustunu<3
En tiä enää mitä tekisin ilman teitä.