on nii vaikeaa, olla miettimättä aikoja, liikaa tavaroita liikaa tuttuja paikkoja muistuttaa, -ku ympärilleen katselee, jotain kaunista omistettuna valheelle
vielkin, kun avaan tekstiviestin - saa kylmät väreet juoksemaan selkääni pitkin - mietin - aikoinani miksi, ilosta ja surusta ja vihasta itkin
mut ei enää, ei enää koskaan- anteeks voisin antaa mutten kuitenkaan unohtaa, viha syöny rakkauden mut paras tapa kostaa, on viiltävät rippeet sun omastatunnosta
en haluu nähä sua koskaan tai kuullla susta mitään valittit ties itte, piste se on siinä hyvät loppuelämät
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (113)
-
▼
2011 (55)
- ▶ joulukuu 2011 (25)
- ▶ marraskuu 2011 (23)
- ▶ lokakuu 2011 (2)
- ▶ syyskuu 2011 (3)
- ▶ elokuu 2011 (2)