IRC-Galleria

ku on tapana vetää kaikki nii vitusti överiks
et kaikki omat ajatukset muuttuu typeriks
siin tulee ajankohtaseks se klisee vitullinen
et sitä on oman ittensä pahin vihollinen


paljon tulee vastaan schaibaa jost menee down
ja kaikkeen hyvään shittiinki menettää maun
ku mä dokasin paljon mä sain mitä tilasin
paitsi kuolodarrat, melkeen elämän pilasin
päivät ahdisti, sydän outoo rytmii tahdisti
välil iski ratata, välillä ra.....ta...ta


tarviiks mä mitään, tarviiks mä ketään
no mä tarviin seuraa et voin perseet vetää
jos mä tiiän mun rajan, ni miks mä sit ajan
itteni tilanteiseen joist oon täysin hajal?
ja ku mä tunnen itteni, ja räpäytän biitteihin
siit huolimat et niin mä myrkytän itteni
mietin vaa itsekseni, että miks se meni
taas siihe pisteeseen et se menetin mieleni


en syntynyt ikuisesti elämään
enkä pysyvästi jäämään maan päälle
en huomista murehdi tänään
vaan otan yhet sille mitä viel on jäljel


silmät avatessa on aika toimeen ryhtyä
itseni myrkytän, kaikkel mitä on tyrkyllä
lasinpohjan aallot tyrskyää ja lauluuni yhtyvät
kipinän on sammuttaneet sateet sekä myrskysäät
ja luulis et palan halust saada sen taas syttymään
järki varmaan haluis pysähtyä muttei taida pystyä
jos meinaa yötä myöten pysyä pystyssä
otan pari iltamyssyä pitämään mut sängyssä


turha nähdä näkyjä tai tähtää tähtiinkään
sillä huipulta ei oo muuta ku alamäkee
ei kiinnosta en välitä ja kaikkee siltä väliltä
muille varmaan ihan sama et mitä mä teen
silmät sulkiessa mult ei puutu mitään
ovel omatunto kolkuttaa, en avaa enkä kuuntele
ja mikään muu ei tunnu miltään
totuutta en niele, vaan alas kurkusta huuhtelen