ku on tapana vetää kaikki nii
vitusti överiks
et kaikki omat ajatukset muuttuu
typeriks
siin tulee ajankohtaseks
se klisee vitullinen
et sitä on o
man ittensä pahin vihollinen
paljon tulee vastaan schaibaa jost menee down
ja kaikkeen hyvään shittiinki menettää maun
ku mä dokasin paljon mä sain mitä tilasin
paitsi kuolodarrat, melkeen elämän pilasin
päivät ahdisti,
sydän outoo rytmii tahdisti
välil iski
ratata, välillä
ra.....ta...ta
tarviiks
mä mitään, tarviiks
mä ketään
no mä
tarviin seuraa et voin perseet vetää
jos mä tiiän mun rajan,
ni miks mä sit ajan
itteni tilanteiseen joist oon täysin hajal?
ja ku mä tunnen itteni, ja räpäytän biitteihin
siit huolimat et niin
mä myrkytän itteni
mietin vaa itsekseni, että miks se meni
taas siihe pisteeseen et se menetin mieleni
en syntynyt ikuisesti elämään
enkä pysyvästi
jäämään maan päälle
en huomista murehdi tänään
vaan otan yhet sille mitä viel on jäljel
silmät avatessa on aika toimeen ryhtyä
itseni myrkytän, kaikkel mitä on tyrkyllä
lasinpohjan aallot tyrskyää ja lauluuni yhtyvät
kipinän on sammuttaneet sateet sekä myrskysäät
ja luulis et
palan halust saada sen taas syttymään
järki varmaan haluis pysähtyä muttei taida pystyä
jos meinaa yötä myöten pysyä pystyssä
otan pari iltamyssyä pitämään mut sängyssä
turha nähdä näkyjä tai tähtää tähtiinkään
sillä huipulta ei oo muuta ku alamäkee
ei kiinnosta en välitä ja kaikkee siltä väliltä
muille varmaan ihan sama
et mitä mä teen
silmät sulkiessa mult ei puutu mitään
ovel omatunto kolkuttaa, en avaa enkä kuuntele
ja mikään muu ei tunnu miltään
totuutta en niele,
vaan alas kurkusta huuhtelen
