Tuijotan ulos.
Pimeys tuijottaa tiukasti takaisin.
Pimeys vaihtuu valoon,
vaikken sitä näekään.
Näen mielessäni nuo minulle
niin rakkaat ihmiset.
Heidän takanaan näen ne,
jotka ovat minua satuttaneet.
Ne nauravat.
Nauravat, koska näkevät
kuinka surulliseksi ne ovat
elämäni tehneet.
Minä nousen vielä.
Näytän, että minäkin voin
olla vielä onnellinen.
Näytän, että tulen olemaan onnellisempi
kuin koskaan aikaisemmin.
-Toiveissani..
Mutta onhan minulla nuo rakkaat ihmiset.
He jotka sanovat välittävänsä.
Kiitos heille.
Ilman heitä en tässä olisi.
Uusimmat blogimerkinnät
- Sinun 01.01.
- Merkkipäivä.. 07.10.
- Näinhän se on.... 09.04.
- [Ei aihetta] 28.01.
- Timo-veikalta pöllin.:) 27.01.
- Otin Riikalta.:) 23.01.
- [Ei aihetta] 16.01.
- Kynsien lähtöä ootellessa.. 04.01.
- [Ei aihetta] 01.01.
- Ihana enterorokko! 30.12.