IRC-Galleria

Mä kävelen taas sitä samaa tietä pitkin,on hiljaista ja hämärää.
Kaunista..
Tajuan olevani yksin ja niin sä tuut mun ajatuksiin,mä päästän
yhden kyyneleen valahtamaan mun poskelle.
Jostain kaukaa,mua vastaan kävelee muutamia ihmisiä,kukaan ei mua näe.
Niiden joukossa on se yksi,joku ihanin ja merkitsevin..
Mut se kävelee mun läpi eikä huomaa mua,tai mun kyyneleitä,jotka se on
itse saanut aikaan.
Hetkeks mä pysähdyn miettimään et oonko mä elossa,
tai et onko tää vaan jotain pahaa unta?
Päässä pyörii lukemattomia ajatuksia.
Mä jatkan taas matkaani välittämättä niistä.
Irrotan jalat maasta ja sit huomaan et mä olen enkeli,ei koskaan enää takaisin ?
Enkä siis ikinä saanut sanotuksi, kuinka paljon välitin,ja et se ei
koskaan tuu huomaamaan mua.
Mä avaan silmäni huurteiseen aamuyöhön ja hetken hengitän raskaasti.
Mun nenään pistää se tuttu tuoksu,pehmee ja ihana.
Välittämättä mun painajais unesta,mä käännän pään ja se katsoo mua
suoraan syvälle silmiin ja sanoo:"en tuu koskaan päästämään susta irti" <3