Miksi et voi tukea minua, oletko se ystävä jonka silloin tunsin.
Vihaatko minua koska en ole niinkuin muut.
Et pidä siitä jos en hymyile tai naura, en saa itkeä,saan vain nauraa
ja peitota suruni.
En voi puhua sinulle minulle tärkeistä asioista, väittät minun esittävä,
haukut minua päivän toisensa jälkeen, taas taas ja taas.
Miten voisin olla rohkea, kun murenen sanoistasi päivä päivän jälkeen,
murenen kuin pieni sydämmeni.
Sanot että olen ylimielinen, sanot etten ymmärrä sinua, sinä sanot että tunnet
minut, et tiedä minusta mitään.
tunnet vain sen tytön joka on hiljaa ja sitten peittoaa surun.
Minä tuen sinua!
En koskaan sano sinulle mitään mikä satuttaisi sinua.
Olet vainoharhainen.
Joka sanani on sinusta ivallinen.
Joskus tuntuu etten jaksa enää.
Tahtoisin päästää irti, leijua hiljaisuudessa.
Ollaan hiljaa, niin en voi loukata sinua!