IRC-Galleria

Yksinäisyys,
joka minut valtasi.
Yksinäisyys,
joka sai minut masentumaan.
Yksinäisyys,
jolla ei ole arvoa.
Yksinäisyys,
joka ei kipua tunne.
Yksinäisyys,
jota lohduttamalla ei lopeta.
Yksinäisyys,
jonka sinä tuotit.
Yksinäisyys,
joka on muisto sinusta.

Se piilee jokaisessa sisällä, se tulee satuttaakseen.

Se hiipii sormien läpi ja kuiskaa korvaasi nimet jotka tekevät kipeää.

Kohta se jo huutaa nimiä korvaasi ja alat huutaa siitä kivusta minkä
ikävä tuottaa.

Ikävä, laittaa ajattelemaan niitä ihmisiä joilla on merkitystä vain
sinulle, niille joiden mielestä saatat olla arvottomampaa kuin
kissankulta.

Rakkaani,tule istumaan viereeni ja karkota ikävä pois sanoillasi.
Minuun sattuu kun et katso minua, kun katsot poispäin mieleni tekisi
huutaa, katso minua!

En koskaan huutaisi sinulle niin, koska silloin katsoisit eikä minulla
olisi mitään sanottavaa silloin.

Olet surullinen taas, sanot minulle.
Mene pois ikävä.
Mene pois.

Anna minulle tilaisuus tappaa itseni kivulla.

Miksi et voi tukea minua, oletko se ystävä jonka silloin tunsin.
Vihaatko minua koska en ole niinkuin muut.

Et pidä siitä jos en hymyile tai naura, en saa itkeä,saan vain nauraa
ja peitota suruni.

En voi puhua sinulle minulle tärkeistä asioista, väittät minun esittävä,
haukut minua päivän toisensa jälkeen, taas taas ja taas.

Miten voisin olla rohkea, kun murenen sanoistasi päivä päivän jälkeen,
murenen kuin pieni sydämmeni.

Sanot että olen ylimielinen, sanot etten ymmärrä sinua, sinä sanot että tunnet
minut, et tiedä minusta mitään.
tunnet vain sen tytön joka on hiljaa ja sitten peittoaa surun.
Minä tuen sinua!
En koskaan sano sinulle mitään mikä satuttaisi sinua.
Olet vainoharhainen.
Joka sanani on sinusta ivallinen.
Joskus tuntuu etten jaksa enää.
Tahtoisin päästää irti, leijua hiljaisuudessa.
Ollaan hiljaa, niin en voi loukata sinua!

Sinä katsoit minuun tummunein silmin,
kyyneleesi olivat punaista lasia.
Minun sydämeni oli pudota vatsaan,
kun sanoit rakastavasi minua.
Sinä painoit pääsi rintaani vasten
ja huusit pimeyteen sanoja
Miksi hänen sydämensä saa sykkiä
ja sen toisen annoit sammua?

Minä lähdin sateen tuodessa
vastauksen
Minä tiesin että lähtö ei ollut
lopullinen
Hänen sydämensä löi kuin noitarumpu
ja sinä sait pitää häntä sylissäsi
vielä hetkisen

Minä palasin sateen jälkeen ja
ukkonen löi kuin noitarumpu viimeinen
Minä itkin mustia kyyneliä ja
hengitin häneltä riistettyjä
hengenvetoja

Hän tuli minua vastaan ja
luovutti minulle elämän hiilen
punaisen
Sinä pyysit silmilläsi,
minä lähtisi en

Minä tiesin ettet voisi koskaan
rakastaa minua kuten häntä

Istun yksin pimeässä nurkassa,
käperryn pieneksi mytyksi niin ettei
kukaan pysty näkemään minua.
Minua kaduttaa, suututtaa ja
itkettää.
Minulla ei ole voimia nousta jaloilleni,
minulla ei ole voimaa hymyillä.

Sinä veit minulta uskon elämään,
veit taitoni rakastaa.
Minua pelottaa, minä vihaan elää.

Minulla ei ole ketään, olen yksin.
Huudan pimeässä huoneessa, mutta kukaan
ei kuule minua.
Vaikka kiljuisin, kukaan ei huomaisi minua.

Olen rikkinäinen lasienkeli, jolla ei ole
suuntaa. Jolla ei ole toivoa lentää,
jolla ei ole uskoa rakastaa.

Mul on ikävä
ikävä jotakuta, jota voisi ikävöidä
jonka voisi ottaa viereen ja nukahtaa
jonka hiuksia silittää ja jutuille nauraa

Tuntuu et oon irrallaan
et jotain musta puuttuu
tuntuu et oon tyhjä sisältä
ilman jonkun toisen rakkautta

Herään aina öisin, säpsähdän
luulen et joku nukkuu mun vieressä
kädellä tyhjää hapuilen
silti liian kauas karkaa se

Arvet rinnassani

kyyneleet silmissäni

avunhuudot korvissani

yksinäisyydentunne kannoillani


En kuule huutoasi enää

olet poissa luotani

IKUISESTI!

Sano jotain.

Olet ollut hiljaa jo iäisyyden.

Sano jotain.

Ihan mitä vaan, että sut tunnen.

Sano jotain!

Missä mokasin?
Mä kai sut jotenkin hylkäsin.

Miksi unohdin?
Sulle en kai rakkautta antanut,
olen siinä syyllinen.

Missä mokasin?

Sano ihan mitä vaan!
Kuule nyt kun huudan.
Sano ihan mitä vaan!

Älä lähde ilman hyvästejä.
Älä tee minusta katkerampaa.

Mulle ei jää ketään vierelle,
kun tukea eniten tarvitsen.
Lähde vaan, jos niin tahdot,
mutta älä silti käännä selkääsi.

Sano ihan mitä vaan!
Sano ihan mitä vaan!

Mulle et voi tehdä näin.
Mä en haluu olla yksin.

Kerro, miten unohdin?
Jos voin sen arven paikata.
Sillä tahdon sinut takaisin.

Sano jotain.

Olen niin pahoillani.

Sano jotain!
Sano ihan mitä vaan!

Jos mä kaiken voin korvata,
ole kiltti

ja sano ihan mitä vaan…

Ja niin sä lähdet.
Yksin nyt mä jään.
Tiedät itsekin,
että sua tarvitsen.

Sano edes hyvästit!

Sano ihan mitä vaan…
sano ihan mitä vaan…

Mä yksin itken,
kunnes kyyneleet kuivuu.

Et kuule itkuani,
hävisin sodan…

Sanoit vain:

"Näkemiin"

Ilta lyö huoneeseen auringonlaskun.
Teepannu herättää äänellä sun.
Ei haihdu kuvasi pois. (2x)

Taivas kumartuu kattojen ylle.
Lammikoissa täysikuu, jalat mua vie,
Ja kasvot vieraat taas susta muistuttaa.
Kuulen sanasi taas, sydän pysähtyy.

Se ei mee pois,
Puistoissa ja katujenkulmilla.
Se ei mee pois,
Museoissa ja kirjakaupoissa.
Ei mee pois,
Kuljin kanssasi katuja pitkin,
Suutelin ilmaa ja yksin itkin.

Viinilasi lämmittää. Puheensorinaa,
Antaa sen selittää. Sanat katoaa,
Ja kasvot vieraat taas susta muistuttaa.
Kuulen sanasi taas, sydän pysähtyy.

Se ei mee pois,
Ei haihdu kuvasi pois.
Se ei mee pois,
Kuulen sanasi taas.
Ei mee pois,
Kuljin kanssasi katuja pitkin,
Suutelin ilmaa ja yksin itkin.

Kasvot vieraat taas susta muistuttaa.
Kuulen sanasi taas, sydän pysähtyy.

Kuljin kanssasi katuja pitkin,
Suutelin ilmaa ja yksin itkin.

Tyhjää sisälläni,
vain kuoreni hohkaa lämpöä.
Katselen maailmaa sumun läpi,
enkä ymmärrä tapahtunutta.
Sinä lähdit
ja unohdit minut.
Istun yksin,
enkä tunne lämpöäsi.
Synkkänä sisälläni,
mutta ulkokuoreni hymyilee.
Toivoin että olisimme voineet olla jotain.