IRC-Galleria

Surua, huolta, tuskaa
sydämein vain kantaa.
Hetken ehkä onnistaa,
epäonnea se antaa.
Täyttyy nyt ikävästä
sydämein ja mieli,
eikö siitä kyynel musta
jotakin jo kieli?
On nyt aika erota,
kaipuu jälkeesi saapuu.
On nyt aika itkeä,
alas pääni painuu.
Surua, huolta, tuskaa
sydämein vain kantaa.
Ehkä pieni liljankukka
onneakin antaa.

Tunteeni mä sanoiksi
yritän kirjoittaa
ilmeitäni en voi
oikein esittää.

Miksi kaiken täytyy
kaukana olla
sitä saavuttaessa väsyn
matkaan pitkään.

Tukea muualta ottaa sain
ja nyt seison
hieman horjun mutta
seinä on lähelläni.

Jokin nosti mieleni ylös
takaisin
jokin sai minut uskomaan
itseeni.

Luulitko, että rakkaus auttaa
selviytymään
ei, olet väärässä
se sekottaa vain pään.

Lupa huomiselle annettiin
vaikka hieman pelättiin
kaukaista tulevaa
yhä jäätiin odottamaan.

Pettymys muihin
ei saanut minua alas
vaan nosti itseni
taas tärkeään rooliin.

Vaikka menetän muut
ei minun tarvitse
menettää itseäni
elämän pyörteisiin.

En halua itkeä
liian kauan
kätkin sydämeeni asioita
niitä kipeitä.

Padotetut kyyneleet
purkautuvat
repien sydäntä pientä
heiveröistä.

Toivon päivän pian
tulevan luokseni
ja antavan minulle
takaisin itseni.

Liian kauan annoin
ajan mennä
liian monesti virheisiin
kaaduin.

Tässä olen nyt
haavoitettu sisältä
petetyt lupaukset
kyyneleinä tippuvat.

Tyhjyyteen

Sä vannoit ettet lähde,
mut lähdit kuitenkin.
Mä jäin tänne yksin
ja itki tietenkin.

Mun Jumala on kuollut,
ja niin oon minäkin.
Enkä mäkään onnellinen oo,
mutta elän kuitenkin.

En oo vapaa ilman sua.
En voi nauraa, liikuttua.
En voi elää ilman sua,
sillä jossain kaipaat mua.

Olet hiljaa,
käännät katseesi
pois.
Elät ääneti,
varot katsomasta
muihin.
Pysyt varjoissa
yksin,
toivot salaa
kuolemaa.
Pelkäät toteuttaa
suurta, mutta
pientä unelmaa.
Välitätkö muista,
sitä usko en.
Luotatko minuun,
sitä toivoa vain
voin.
Olet jälleen
kerran yksin,
sua tajua en.

En tiedä mikä mulle taas tuli.

Ahdistaa,
kun et ole tässä.

Otan tyynyn kainaloon.
Muttei se ole sä.
Ei se korvaa sua.

Mä kävelen ympäri yhtä huonetta.
melkein tyhjää huonetta
ja vain kaipaan.
Itken ja kaipaan.

Mulla on ikävä sun lähelle.
Mä haluan sun ja vain ainoastaan sun syliin.
Ei muut tuo mulle sellaista turvallisuuden tunnetta niinkuin sä.
Kukaan ei pysty korvaamaan sua.

Yksinäinen kyynel karkaa poskelle
sydän pakahtuu surusta
se ainoa jota rakastin
ainoa josta välitin
on pois
ehkä vain hetken
ehkä ikuisuuden
en tiedä
mutta se on varma
että poissa on
poissa silmistä
poissa mielestä

Yksinäisyys,
joka minut valtasi.
Yksinäisyys,
joka sai minut masentumaan.
Yksinäisyys,
jolla ei ole arvoa.
Yksinäisyys,
joka ei kipua tunne.
Yksinäisyys,
jota lohduttamalla ei lopeta.
Yksinäisyys,
jonka sinä tuotit.
Yksinäisyys,
joka on muisto sinusta.

Se piilee jokaisessa sisällä, se tulee satuttaakseen.

Se hiipii sormien läpi ja kuiskaa korvaasi nimet jotka tekevät kipeää.

Kohta se jo huutaa nimiä korvaasi ja alat huutaa siitä kivusta minkä
ikävä tuottaa.

Ikävä, laittaa ajattelemaan niitä ihmisiä joilla on merkitystä vain
sinulle, niille joiden mielestä saatat olla arvottomampaa kuin
kissankulta.

Rakkaani,tule istumaan viereeni ja karkota ikävä pois sanoillasi.
Minuun sattuu kun et katso minua, kun katsot poispäin mieleni tekisi
huutaa, katso minua!

En koskaan huutaisi sinulle niin, koska silloin katsoisit eikä minulla
olisi mitään sanottavaa silloin.

Olet surullinen taas, sanot minulle.
Mene pois ikävä.
Mene pois.

Anna minulle tilaisuus tappaa itseni kivulla.

Miksi et voi tukea minua, oletko se ystävä jonka silloin tunsin.
Vihaatko minua koska en ole niinkuin muut.

Et pidä siitä jos en hymyile tai naura, en saa itkeä,saan vain nauraa
ja peitota suruni.

En voi puhua sinulle minulle tärkeistä asioista, väittät minun esittävä,
haukut minua päivän toisensa jälkeen, taas taas ja taas.

Miten voisin olla rohkea, kun murenen sanoistasi päivä päivän jälkeen,
murenen kuin pieni sydämmeni.

Sanot että olen ylimielinen, sanot etten ymmärrä sinua, sinä sanot että tunnet
minut, et tiedä minusta mitään.
tunnet vain sen tytön joka on hiljaa ja sitten peittoaa surun.
Minä tuen sinua!
En koskaan sano sinulle mitään mikä satuttaisi sinua.
Olet vainoharhainen.
Joka sanani on sinusta ivallinen.
Joskus tuntuu etten jaksa enää.
Tahtoisin päästää irti, leijua hiljaisuudessa.
Ollaan hiljaa, niin en voi loukata sinua!

Sinä katsoit minuun tummunein silmin,
kyyneleesi olivat punaista lasia.
Minun sydämeni oli pudota vatsaan,
kun sanoit rakastavasi minua.
Sinä painoit pääsi rintaani vasten
ja huusit pimeyteen sanoja
Miksi hänen sydämensä saa sykkiä
ja sen toisen annoit sammua?

Minä lähdin sateen tuodessa
vastauksen
Minä tiesin että lähtö ei ollut
lopullinen
Hänen sydämensä löi kuin noitarumpu
ja sinä sait pitää häntä sylissäsi
vielä hetkisen

Minä palasin sateen jälkeen ja
ukkonen löi kuin noitarumpu viimeinen
Minä itkin mustia kyyneliä ja
hengitin häneltä riistettyjä
hengenvetoja

Hän tuli minua vastaan ja
luovutti minulle elämän hiilen
punaisen
Sinä pyysit silmilläsi,
minä lähtisi en

Minä tiesin ettet voisi koskaan
rakastaa minua kuten häntä