mä plärään elämänkirjaa taaksepäin sivu sivult
ja tsiigaan läpi ne kaikki muka pahimmat sivut
osa on liimautunut kyyneleiden voimasta
mut osa taas aukee itestään hirveen angstin voimalla
se on niin jännä nähä kuinka kaikki muuttuu
kuinka elämänkokemus siirtää sut seuraavaan ruutuun
ei hyppy taaksepäin oo sallittu täs pelis
mutta niiden muisteleminen on jos et vedä totiseksi
mut jos se tuntuu pahalt nii se pitää pystyy feidaan
ei kukaa pysty kaataan joka kerta joka keilaa
elämä on peli niin on sanottu ja tullaan sanomaan
sitä ei osaa pelaa jos ei osaa muuttaa tapojaan
hetki on hetki mutta muisto on se joka jää itään
sun pään sisään ja niitä tulee lisää kokajan
paskoista retkistä sä et tuu ehkä muistaa mitään
mut hienot hetket pystyy helposti kokoamaan