![{[_Boo_]}](/img/bashi/1x1trans.gif)
Joo mä myönnän, mä pelkään. Mä en oo vahva
Silmät kii nyt ku kelaan meit kahta
Tyttö tykkään sust paljon ehkä liikaa
Sä oot aivan ihana ja mä en haluu riitaa
Mut menetän sut niinku muut rakkaat
Joka aamu pelkään et laukkus pakkaat
Pahoillani kun en osaa enää luottaa
Mut liikaa iskui, haavoi se selkään tuottaa
Puukottaa, ja sit itken vaan verta
Mut miks vitus näin käy joka kerta?
Mut kyl mä pärjään, kyllä siihen tottuu
Tuntuu vaa et elän yksin elämäni loppuu
Elämässä ei mikään oo varmaa
Ja yön pimeydessä astuu voi harhaan
Helppo poluilta livetä kalliolt sileeltä
ja sit pimeäst on mahdotonta ylös taas kiivetä
Vaikka menis järki ja tunteet ei kohtaa
Sinne välil munki jalanjäljet johtaa
Askel itselääkityksel kohti tiedottomuutta
Mun maailmas on normaalii vieroksuu todellisuutta
Ja paeta päivänsäteit piiloon pahalt maailmalta
Ei auta jos on jalat maas, jos vedät maton alta
Jos haluut tappaa enkelin ni vedä siivet siltä
Mut sil on kiire sillä en haluu enää piileksii miltään
Vain muutamat tiesivät, mut tämän jälkeen kaikki
Mä oon niin huonona, monesti täysin poikki
Vedän verhot joka ikkunan eteen, pysyn sisällä