Elän ainoastaan tässä satumaassa.
Esipuheen jälkeen aika on tän tarun alkaa.
On vain minä, kirja, paperi ja mustekynä,
tarinani loppuun kirjoittaa mun mustesydän.
Fantasiamaailmani saan taas herään henkiin.
Mielikuvitustakaan ei tarvi enää etsii.
Messis aina kirja pala paperii ja mustekynä,
tarinani loppuun kirjoittaa mun mustesydän.
Oon löytäny vihdoinkin mun pakokeinoni,
sielä on kaunista mut valo ei tosin,
Loista sielä kasvoille koska se on vaan kuvitelmaa.
Hitot siitä kuhan yllä pystyn pitään kulisseja.
Ristin kädet tulevaisuuden siunaan,
turhaan menneillä itseäni kiusaan.
Siis on aika tullut ottaa niskasta kiinni itseä,
Muistot viskasta,
Kauas musta, kauas poies.
Toivon ettei tämä totta koskaan ois ees.
Silti kyynel alas silmäkulmasta vierii.