>- (mies ) Ostin sulle kukkasia.
>- (vaimo ) Jaa. Miksi?
>- No ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.
>- Onko tapahtunut jotain?
>- Ei. Miten niin?
>- No kun ostit kukkia.
>- Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.
>- Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luulekko saavas sillä perusteella?
>- No en. Ostin kukkia, kun olet sanonut etten mä koskaan osta kukkia
>ja kun ne sattui eteen ja oli halpoja.
>- Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niin kuin sijoittaa meidän suhteeseen.
>- No voi hitto. Nytkö sä suutuit?
>- EN!
>- Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia kun sä suutut niistä.
>- En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt?
>- Voi luoja. Anteeksi että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois.
>- Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan miksi sä ostit nyt.
>- Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia sitten jos niistä nousee poru.
>- Sä et siis halua ostaa mulle kukkia?
>- Täh? No haluan ostaa!
>- Älä huuda! No miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle
>kukkia? Ainoastaan silloin kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.
>- No just! Niinpä. Vain silloin kun tekee mieli. Ei mun tee aina
>mieli. Ja just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt
>halua seksiä.
>- Sä et siis halua mua?
>- Uskaltaakohan tähän vastata?
>- Tulee vaan sellainen olo nyt että sä et halua mua.
>- No haluan. Herran jestas. Tottakai mä haluan sua!.
>- Huomaa että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä.
>- Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä. Ja
>mä ostin vaan kukkia.
>- Ei kukat ole vaan kukkia. Ne on romanttinen ele ja normaalisti mies
>haluaa huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia.
>- Niin just! Sitä mä yritin selvitää!
>- Miksi sä taas huudat? Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman että on
>joku juju.
>- Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain
>ruokaa?
>- SIKA! Ensin sä tuut ovesta sisään kukka puskan kanssa ja sitten
>kysyt onko jotain ruokaa. Luuletko että mä olen täällä sua varten
>palvelemassa ja pyllistelemässä heti jos sä tuot kukkia.
>- En mä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sä teet ruokaa. Äläkä sä
>huuda koko aikaa.
>- AI! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!! Ja kauanko meni että
>tuon huomasit että mä teen aina ruokaa?
>- Mä en sano nyt mitään.
>- Niinkuin yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään.
>- No uskaltaako tässä puhua kun aina asia kääntyy väärin päin.
>- Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän alotit!
>- Jaa tuomalla kukkia?
>- Niin!
>- No nyt on selvä että mä en tosiaan enää tuo kukkia..
>- Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia.
>
>Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu ääni, johon
>vaimo aloittaa:
>- Ei jumalauta. Miksi ihmeessä sun pitää heti kotiin tullessa avata
>kaljapullo. Mitä nyt on tapahtunut kun toit kukkia ja heti alat
>ryypätä!?!