Siinä kun seisoin ei tuntunut miltään. Heitin sen veteen. Talven tullen järvi jäätyi. Pettymys ja synkkä kuori tuli esteeksi elämän. Hiljaisuus oli siellä missä ei ääntä ollutkaan. En päässyt sinne. Itkin ja kärsin, enkä halunnut muiden huomaavan. Sydämessäin iso aukko ja ikävä. Hukuin murheisiin ja kyyneliin loputtomiin. Tunsin vihaa ja kaunaa, sydämessäin olin yksinään.
Aikaa kului, aikaa kului.
Tuuli hiveli kasvojani. Vihdoin hiljaa kuulin kuiskauksen, jota unohtaa voi en. Se eteenpäin mua kuljetti.
Aina uudet varjot hiipuivat yksitoisensa jälkeen pääleni. Ja taas pois päältäni. Uudestaan pyydän anteeksi tekojani. Pyydän anteeksi virheitäni. Kysyn voinko antaa anteeksi itselleni. Kerta toisensa jälkeen petyn uudestaan ja uudestaan. Kukaan ei kertonut lattian olevan liukas, sitä elämä on.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 31.01.
- [Ei aihetta] 31.10.
- [Ei aihetta] 09.10.
- naisten tempperamentti:D 26.08.
- Jos saat alle 15, olet tervejärkinen. Jos... 17.02.
- [Ei aihetta] 27.01.
- Leona Lewis-Bleeding love 06.01.
- [Ei aihetta] 24.12.
- siinä meijän pieni Angela 16.12.
- Minä ja Ella koulun jälkeen:D 28.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
- ▶ 2008 (6)
-
▼
2007 (6)
- ▶ joulukuu 2007 (2)
- ▶ marraskuu 2007 (1)
- ▶ lokakuu 2007 (3)