Paljon on vuodet opettanut, paljon ne koetellut on, paljon ollut iloa vaan enemmän surua...
Mutta sielläkin minne ei aurinko enää paista, siellä missä ei enää niityt viheriöi muistetaan niitä aikoja kun iloa, hyvää oloa ja rakkautta tunnettiin.
Ja juuri siellä katsomme kun muut unholaan sortuu, kehomme rapistuu ja sielumme hämärtyy.
Juuri silloin muistamme, viimehetkillä nuo kauniit ajat ja jäämme kysymään "voimmeko kokea nuo ajat uudelleen"...
Vastausta ei tuohon voi kukaan antaa... Se pitää ansaita.
Tuolloin moni sortuu vaan harva nousee rappiostaan ja ne jotka nousevat, menneisyyden tomut ravistelevat ja vanhat haavat parantavat, heillä on se mahdollisuus saada kysymyksiinsä vastaus.
Reunalla seisoessaan voi joko katseen syvyyksiin laskea tai taivaalle kohottaa ja silloin reunalla, päätöksensä tehdä jolla jotain vielä saavuttaa. Vaan muistaa aina se, että maailma on arvaamaton eikä mikään ole maailman perustuksiin kirjoitettua.
Lasten askelin, päivästä päivään ja varovasti kun maailma edessä järkkyy mutta kun taas aurinko paistaa ja niityt viheriöi, on parempi juosta! Juosta henkensä edestä ja nauttia siitä hetkestä vielä kun aikaa on.
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2009 (3)
- ▶ joulukuu 2009 (1)
- ▶ marraskuu 2009 (1)
- ▶ lokakuu 2009 (1)
Blogi
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
Uuteen aikaan, uusiin seikkailuihin...Torstai 24.12.2009 19:40
« Uudemmat
-
Vanhemmat »