Heräsin yltäpäältä hiessä. Haukoin hetken henkeä ja kun hengitykseni oli tasaantunut,
vilkaisin kelloa. Se oli 02.45. Hitto, ajattelin ja painoin pääni tyynyyn.
Olin herännyt jo kuukausia aina tähän samaan aikaan. Aina tämä pirun kello näytti varttiavaille kolmea aamuyöstä. Käännyin kyljelleni ja katsoin ikkunasta ulos.
Näen aina sen saman unen. Herään aina samassa kohdassa. Ja hitto vie, en koskaan muista
mitä siinä unessa tapahtui!
Nousin ylös sängystäni ja kävelin ikkunalle. Kuu loisti kirkkaana valopallona. Täydellinen pallo! Avasin ikkunan auki ja katseeni pysähtyi puutarhaan, jossa kasvoi omenapuita. Siellä seisoi tumma hahmo. Hahmo ei katsonut minuun, mutta tiesin hänen tarkkailevan minua. "Mitä sinä siellä seisot?"
Hahmo kääntyi nopeasti ympäri. "Hitto! Säikäytit!" Hahmo lähti kävelemään ikkunaani kohti. "Eikö olekin komea kuutamo? Tule ulos sieltä! Tiedän että heräsit taas siihen painajaiseen."
-"Alex nythän on yö..." huusin hänelle.
Suljin kuitenkin nopeasti ikkunan ja puin päälleni farkut ja paidan.
Ulkona oli hieman viileää, mutta se ei haitannut. "Jo oli aikakin! Mikä kesti?" Alex kysyi ja heitteli palloa ilmaan. "No, eihän minulla mennyt kuin viisi minuuttia." Sieppasin pallon ilmasta ja heitin sen puutarhaan. "Mites unesi? Joko näit sen loppuun?" Alex kysyi ja kaivoi taskustaan kännykän. "Ja hitot! Se loppuu aina samaan kohtaan, mutten silti muista unestani mitään muuta kuin alun ja lopun." Kävelimme puupenkeille, jotka sijaitsivat omenapuiden alla.
"Uneni alkaa siitä kun kävelen Sumumetsässä ja se loppuu siihen kun se typerä vampyyri iskee!" Alex räpläsi kännykkäänsä. "Entäs jos me lähtisimme Sumumetsään selvittämään tämä juttu?" Katsoin Alexia säikähtäneenä. "Ja hitot! Se on kiellettyä aluetta! Kukaan ei ole vielä..."
-"Mitä siitä!? Mennään me sinne ja ollaan ensimäiset!" Alex nousi ylös. "Heti aamulla kun on valoisaa! Otetaan Susan mukaan. Tietää parhaiten näistä asioista!"
Katsoin hetken Alexia ja sitten kuuta joka loisti kirkkaasti. Olin näkeväni jonkin menevän kuun ohi. Ehkäpä se oli lintu...
"Hyvä on. Mennään hakemaan varusteet ja lähdetään aamulla kello seitsemän."
Alex hypähti ilmaan. "Hienoa! Kyllä me yksi metsä päihitetään, varsinkin kun ollaan koettu jo niin paljon..." Nousin myös ylös tuolistani. "Selvähän se. Mysteerit on tehty ratkottaviksi! Hae sinä Susan niin minä haen varusteet!"