Juma ku väsy.. *hoooooohhhoooih..*
Aattelin ny kirjottaa ne mitä en aijemmin jaksanu.. eli:
Vaavilla oon nyt tähän asti hyppinny jtn 80cm! <3 Ja koira 110cm... :P Miten niii opettanu.. :DD
Sit vielä papalle omattu runo, ku se oli siellä sairaalassa muistinmenetyksen takii: )melko pastilli mut sou)
"Ilo on tunne, joka luokseni tulla saa.
Olo on lämmin ja aina naurattaa.
Kasvot loistaa niinkuin aurinko taivaalla.
Vaan silloin kun suru yllättää,
tuntee olevansa yksinään.
Pienikin kaipaus kasvaa vähitellen.
Enää naura mä en.
Kaipaamaansa henkilöä,
on kauhea ikävä.
Vaan silloin kun hänet taas näkee,
Ilo ja Suru yhdistyy,
ja hän nauraakseen itkee."
Parane pappa.. <3
p.s. Pappa voi nyt hyvin mutta mummo se aina ovelta huikkaa pää punasena, että "se nurmikko kyllä köhta on mullalla, ellet anna sen kasvaa edes päivän verran!" (Pappa on nääs innokas ruohonleikkaaja.. ;D )