On jo nyt ikävä ja sielu ei meinaa ymmärtää,
mitä tapahtunu on, se häikkää.
vierestä kivun kattominen oli kamalaa,
Oli ihan hirvee olo ku ei voinu auttaa.
Toivoisin, että oisit täällä,
taas siellä karsinassa mun vierellä.
Mutta toisaalta taas ikävä on niin kova,
että pysy siellä mis oot, yritän olla luja.
Silti jok'ikinen kerta ku surullinen mieli on,
tulee itku kurkkuun ja olo täysin sanaton.
On se niin hirveetä,
kun joutunut on kärsiä.
Pojun muistolle </3