IRC-Galleria

Ilta alkaa riemuisasti, on hauskaa, kavereita on runsain mitoin paikalla ja tunnen itseni onnelliseksi. Ilta etenee samoilla tunnelmilla ja on edelleen oikein hauskaa. Vähän ajan kuluttua alkaa silmissä sumeta ja päässä heittää, nään pieniä vihreitä pilkkuja ja alkaa oksettaa. Istahdan hetkiseksi ajatellen että kun hetken istun ja rauhoitun niin olo on taas oikein mahtava. Näin ei kuitenkaan käynyt. Olo vain paheni ja paheni, kunnes aloin oksentaa. Oksensin vain, eikä olo ollut enää kovin hääppöinen. Onnekseni rakkaat ystäväni tulivat pitämään minulle seuraa ja toivat vadin, antoivat vettä sekä siivosivat oksennukseni pois lattialta. Oloni alkoi pikkuhiljaa parantua, ja väsymys alkoi painaa päälle. Istuskelin vielä sohvalla vati sylissäni ja ystävieni ollessa vierelläni.

Meni hetki, ja sinä tulit ovesta. Ystäväni huusivat monesti: "Suvi,Suvi, kato ketä tuli" Ääntelin jotakin epämääräistä ja jatkoin nuokkumistani. Siinä istuskelit ja katselit minua kuin pientä idioottia. Olin vain enkä kehdannut edes päätäni nostaa moikatakseni. Tiesin kuitenki että se olit sinä ja istuit edessäni katsellen. Onneksi ihanat ystäväni pitivät jälleen seuraa minulle ja tietysti sinullekin. Hävetti edelleen niin paljo ettei huvittanut nostaa päätä vadista vaikka mieli tekikin jo hieman oikaista niskaa. En voi edes sanoin kuvailla tätä häpeää. Kamalaa se oli.
Aamulla ystäväni kertoivat kuinka olin vain ollut kokoillan sohvalla enkä edes katsonut sinuun päin. Sain myös aamulla nähdä kuvia joissa istut lähelläni ja katselet minuun. Olet suloisuus. Kiitos kun kävit, ja anna anteeksi että kaikki kävi näin. Häpeän.

Seuraavan päivän aikana sain paljon valokuvia itsestäni, ja sinustakin muutaman, ja tajusin kuinka tyhmä olin ollut ja kuinka ihana sinä taas olet. Huomasin myös jutellessani kanssasi kuinka välität ja huolehdit. Olisitpa minun. Lööv.