Kun luovuin susta se oli kidutusta, ajatusta tulevasta
että meitä ei olis olemassa. Se mieltäni rassaa elämä on paskaa.
Tänään yhtä, huomen toista, juttuu on aika monenmoista
yksitoikkoista, voittoista eläämää on jossain vaan tässä se nyt
nähtiin ku päähän tähdättiin ja siihen makaamaan jätettiin.
Ei vihaa ilman rakkautta, ei suruu ilman rakkautta, niinhän ne
väittää mut kantsii järkee käyttää, kun kaikki ei oo, sitä miltä
näyttää. Arvet kertoo eletystä elämästä ne vaan ei hävii
hylätystä sydämestä, pienestä ihmisestä ja tukahdutetuista
tunteista, muista muistoista joita ei voi suistaa, päältään puistaa.
Synkkää elämää ei odota yksikään mut tiedäppä mistä joutuu
selviimään, setvimään selityksii keksimään, hengissä pysymään
tuskatta fuskata huomen taas heräät, jostai puskasta, naapurin
nurkasta. Elämäs on purkissa, sinne kurkista
jos uskallat ja kerro mitä näät jos vaikka toivo siellä häämöttää,
mikä on matkas määränpää, vai eikö kiinnosta katsella enempää,
lasket vaan menemään kun on turha edes yrittää, tää heikolta
näyttää mut kaikesta selviää sen vain aika näyttää.