IRC-Galleria

SYYSILTA vol.2

Kaukana liitävät ajatukseni taas,
ne taivaankannen yllä leijuvat.
Minä itse värisen kylmässä,
maanpintaan jalkani takertuvat.

Ajattelen hiljaisuudessa elämää,
sen tarkoitusta, voimaa ja kunniaa.
Katson kohti kaukaista tähtiverhoa,
se tummalla samettipohjalla ylläni hohtaa.

Vaikka ehkä ne eivät olekaan kaukana,
ehkä voisin tähdet käteeni poimia.
Varovasti kämmeneni sisään ne puristaisin,
sen jälkeen voisin taas yksin yöhön kadota.

Keräät routaisesta maasta toivoni kappaleet,
ne puhalluksellasi sulatat ja yhteen liität.
Hengitys kylmässä illassa huurteena kohoaa,
minua enemmän tästä maailmasta sinä tiedät.

Olen kuin susi ilman omaa varjoansa,
yksin kuun sinisessä valossa kuljen.
En tutusta varjosta turvaa enää löydä,
katoavat muistot edellisen menneisyyden.

Joitain kuvia en mielestäni pois voi saada,
en vaikka silmäni sulkea yrittäisin.
Ne talvisen lumimyrskyn voimalla iskevät,
sen armoilla yksin taas kai olla saisin.

Mutta sitten kävelet vierelleni sinä,
tuot mukanasi hymyn, odotuksen ja valon.
Olen hiljaa edelleen, nyt myöskin hymyillen,
näen ympärilläni ilmassa revontulten kajon.