Miksi sanat eivät riitä, siitä sydämesi ei minua kiitä. Miksi teot eivät sitä sinulle todista, olet yksi ja ainut niistä monista. Kädet silloin kauan aikaa sitten yhteen liitin ja sinusta maailmaa kiitin. Kerrankin minä tälläisenä jollekkin riitin. Uudelleen käteni yhteen liitin ja tahdoin tämän olevan ikuista, ei mikään saisi minua irti sinusta. Eräänä päivänä vain huomasin, että mikään ei tulisi olemaan ikuista, jäljellejää vain kaipuu ja tuska. Silti en saanut sydäntäin pois sinusta, kaikki olisi kiinni nyt vain ja ainoastaan minusta. Se ei tulisi enään koskaan olemaan minun, sillä olen heikoin päällä maan, en pärjää yksinään. Sinä rakastat minua, mutta et uskalla sitä koskaan minulle lausua. Minä olen sanonut sen sinulle tuhansia kertoja, mutta olen saanut vastaukseksi vain oman ääneni kaikuja. Onko ne sanat sinusta turhia? Minä todella tarkoitan mitä sanon, mutta ne tekevät väliimme suuren padon. Voiko sitä mikään murtaa? Jos oikein lujaa voisin huutaa, tai tekisin jotain todella suurta? Olen valmis mihin vain että ymmärtäisit tätä suurta rakkauttani, tahtoisin olla rakas kanssasi ain, mutta parempi vaan että minä lähden ja sinä jäät. Sinun on parempi ilman minua olla, mutta minä en kestä elää enään ilman sinua. Toivon silti, että tulet aina muistamaa hyvällä minua. En koskaan tahtonut sinulle mitään pahaa, tahdoin olla sinulle rakkaus ja turva. Se on nyt silti vain itsemurha, elämäni ilman sinua on vain niin turha.
OLET RAKAS<3