Sinä iltana jonkin päättyvän mä tiesin
ne muutti eri huoneisiin.
Isä luki iltasadun
väsyneenä kostein silmin.
Muistan kuinka aattelin:
Mä en pelkää mitään, mä en pelkää mitään
mä en pelkää mitään niin paljon kuin
sitä että lähdet pois.
Mä en pelkää mitään, en pelkää mitään.
Vuodet vieri pois, kaunis tyttö astui
asuntoon, sekoitti nuoren miehen pään.
Jotain tapahtui kun painauduit mun kainaloon
hiljaa jäin mä miettimään:
Tulit maailmaan
juuri kun me merkitystä
elämäämme etsittiin.
Nyt valvon vierelläs
kuuntelen sun hengitystä
aamulla voit paremmin.
mä en pelkää mitään
mä en pelkää mitään niin paljon kuin
sitä että lähdet pois.
Mä en pelkää mitään
Mä en pelkää mitään
ethän lähde pois