Olen yksinäinen susi joka yksin vaeltaa, vailla laumaa. Kuuntelen vain luonnon rauhaa. Haistelen
tätä raikasta ilmaa, jouksen vailla elämän rauhaa. Mä kuuhun
ulvon, mutta kukaan ei vastaa. Metsä vain takanani humisee, tunne että siellä jokin seikkailu minut
joskus kahlitsee. Olen jo kauan yrittänyt löytää sitä omaa laumaa johon kuulun, johon minut aina
ulvotaan mukaan vasten kuuta, jossa minä olen yksi heistä, enkä koskaan enään yksinäinen.
Joka yö Näen kauniin suden kasvot heijjastuvan kuuhun, siksi sitä kohden ulvon. Jos se kuulisi
minun kaipuuni
häntä kohtaan, jos hän kuulisi minun rohkeuden ja voiman minun ulvonnassani. Tämä rakkaus
häntä kohtaan on jotain todella vahvaa, se vaan tuntuu kaukaiselta. Kaipaan sellaista
rakkautta jossa en ole enään villi ja vapaa. Vaan aina jonkun luona ja siellä olisi paikka mihin tulla
jäädäkseen. En vaeltelisi enään yksin ulvoen ja yskin saalista syöden. Minä lähden tänään
vaeltamaan hänen luokseen sen jälleen olen aina hänen luonaan, olen vain ja ainoastaan hänen
sutensa, olen valmis hänen takiaan
uhraamaan metsästäjän nuolen vasten minun nahkaani, se voisi painautua syvälle sisääni. Se
varmasti sattuisi, mutta ei yhtä paljon kuin se että näkisin häneen sattuvan. Olisin silti aina hänen
luonaan vaikka kuolisin,
kulkisin hänen vierellään, olisin tuuli joka hänen turkkiaan lämmittää, olisin kuiskaus hänen
korvillaan, vaistot hänen mielessään,
voima hänen kehossaan, rakkaus hänen rinnassaan ja enkeli hänen vierellään.
Olen rohekin susi päällä maan ja lähden haavettani toteuttamaan. Tulen luoksei enkä lähde luotasi
milloinkaan, en edes silloinkaan kun kuolema minut fyysisesti sinusta erottaa.
Rakastan sinua, joka yö sen sinulle kuuta vasten ulvon !<3