IRC-Galleria

Uutta runoo (tein tän eileen ennen kun nukahdin)





Tahdon tietää, voiko se olla totta, että kerrankin
joku oikeasti rakastaa mua tämmösenä kun mä oon,
yhtä paljon kun minäkin häntä ja
on valmis antamaan kaikkensa ikuiselle rakkaudelle,
ikuisuuden minun kanssani, koko elämän.

Sano että olet täällä.
Sano että olet ikuisesti kanssani.
Sano että olet täällä minun vuokseni,
että tulet aina luokseni, annat kaikkesi,
minun tähteni.

Sano että olet vain minun.
Sano että unelmista tulee totta.
Sano että todella rakastat ja sanoin
myös sitä tarkoitat.
Sano että yhdessä olemme vahvoja,
eikä mikään meitä koskaan erota.

Asetit kauniit huulesi vasten korvaani,
kuulin vain huokauksesi, tunsin sen kylmyyden
sydämessäni, se ilma osui korvaani, se vain humisi,
en kuullut sanojasi.

Odotin typeränä vielä että tulet takaisin, vaikka olit jo kääntynyt
ja lähtenyt pois luotani. Odotin että käänytisit ja halaisit, että
sanoisit kauniit sanasi, vielä minua hellästi suutelisit. Suljin silmäni ja kun ne hiljaa avasin. Näin vain omat kasvoni, viereisestä
jäätyneestä järvestä. Poskellani kyyneleet vireähtivät, ne jäätyivät ennen kuin maahan ennähtivät, lailla tuon kauniin järven ne jäätyivät, tuon järven jonka rannalla tunsin ensi rakkauden.

Jätit minut yksin, kyynelten ahdingossa
Rakastitko minua Vahingossa?
Tämä ei voi olla enään elämää.
En kestä tätä enempää, kuolisin ikävään.
Ilman sua ei oo mulla syytä elää.
Olen mennyttä, lailla enkelten.

Revin sisältäin sydämen, asetin selkään
siipeni. Sinulle jätin hankeen sydämeni, joka rakastaa sinua ikuisesti
sillä sinä olit se ikuinen, ei kukaan muu, minä en ollut ikuista täällä elämässä.
Lupaan sinua tuolta jostain suojella ja pitää huolta,
sillä viereltäsi kuole en. Lähden täältä pois, sinua ikuisesti rakastaen.

Rakastan sua, vaikka sä et rakastaisikaan mua !
Minun rakkauteni sinulle on ikuista, se kuuluu ikuiseti vain sinulle.