Kun sulkee silmät
-kaikki muuttuu paremmaksi.
Kun taas avaa ne
-näkee sen raskaan arkipäivän,
joka painaa ihmisen kasaan.
Mielikuvitus on värikäs
ja elämä mustavalkoinen.
Oma pieni väripilkkuni,
siinä mustavalkoisen elämän keskellä,
muuttuu välillä haaleaksi,
kunnes taas jaksaa kirkastua.
Sitä odotellessa voisi syödä tuhat jäätelöä
tai juosta Suomen ympäri.
Mutta kun se kirkastuu,
se nostaa minut pystyyn.
Se lohduttaa ja rutistaa minut syliinsä.
olen voimaton- anteeksi.
Se värin voima pysyy hetken tai kauan,
mutta tiedän sen kuitenkin hiipuvan,
-niinkuin minunkin.
Se hetki, vain se hetki,
olen hiljaa sen sylissä.
Annan sen viedä---
Rakkaus ja onni,
palauttavat voimani.
--Olen jälleen ehjä.