Ystävät on kauneinta maailman päällä. Sitä aina toivoo että vaikka itsellään menisi kuinka huonosti, ystävillä olisi kaikki kunnossa ja ne olis onnellisia. Tuntuu pahalta katsoa vierestä kun toinen kärsii. Yrittää auttaa muttei kuitenkaan osaa. Ei osaa sanoa juuri niitä sanoja joita toinen tarvisi. Mutta tärkeintä on että ne kauniit pienet hennot ihmiset elämässäni tietävät että kantaisin sylissäni läpi kaiken sen synkän ja kurjuuden jota he joutuvat kokemaan. Olen aina olemassa niille joita rakastan yli kaiken, olen aina olemassa kun tarvitsee kuuntelijaa. Ei kukaan ole niin vahva että jaksaisi kantaa yksin sen taakan, jaksaisi yksin taas kerätä pirstoutuneet unelmat ehjäksi, jaksaisi ajatella että huominen saattaa olla valoisampi. Mutta ystävä rakas...tehdään se yhdessä. Mä olen aina sun lähellä ja tukena, mitä ikinä tarvitkin...