...niin kuin aina....
en tiedä mitä sanoa,
unettomat yöt, pelko tilat
painajaiset, uskon puute
tärkeiden asioiden menettäminen
joihin en tiedä todellista syytä.
En tiedä mitä tehdä, en tiedä mihin uskoa
Päivät tuntuu pitkiltä, herättyyän ensimäisenä
asia pyörii päässä, kun menee nukkumaan viimeisin asia
mikä tulee on sama kuin aamulla herätessä. Nukkumaan
ei halua mennä, aamulla ei halua herätä. No senhän jo itse tiedättekin
niin kuin kaiken muunkin mun elämästä.
Joka viikko kuulen uusia asioita mitä minusta puhutaan,
keksitään asioita päästä. Ja levitetään lisää.. Onko tämä
sitä elämisen arvoista elämää. En tiedä edes itse kaikkia asioita
mitä minusta puhutaan. Olen jättänyt kertomatta kuulemma
asioita mitä?? Mietin monesti, miksi pyydän ihmisiä olla kertomata asioita kun
kaikki tietää ne, jos kerron yhdelle tai kahdelle niin se oli siinä. Ja jopa tietää
paremmin kun minä itse.
Että näihin mietteisiin jääden hyvät päivän jatkot. Ja puhukaa lisää jotta koko maailma tietää mun asiat ja vielä enemmän ku minä.... Ja kerran puhutaan miten mun pitää käyttäytyä niin kertokaa ihmees, myös mulle.
On aina mukava kuulla uusia asioita mitä olen tehnyt, puhunut ja muuta. Mutta paras näistä on se että kuulen myös selllasia asioita mistä mulla ei ole hajuakaan. VITTU että rakastan teitä kaikkia niin paljon. Mutta niin kuin aikasemmin sanoin, jatkakaa vaan, omapa on ongelmanne. Ei tarvii mun miettii et miten ratkaisen ongelmat sun muut koska se ratkasu tehdään mun puolest, mut harmi vaan kaikki ratkasut on aika paskoja....