Tänään sen sitten alkaa, Miika saa lopullisesti kamansa pois täältä ja mä voin vihdoin jatkaa elämääni ilman sitä. se on ollu tääl koko viikonlopun pakkaamassa, onneks pääsin eilen hetkeks ulos (kiitos Joni)..
Tietty skidisti haikeeta... varsinkin kun mun koti ei oo enää sama.. mutta nyt se on vaan mun. vaikee selittää... jään kaipaamaan kotia sellaisena kun se oli mutta en ihmistä jonka kanssa se oli rakennettu.. tai jotain...
mutta mä joudun luopumaan koneesta.. se on vittumaisinta... mitä mä nyt teen?