Eilen oli perjantai. Selvisin taas öisestä sekoomisesta Miitan ja Katrinan avulla, kiitos. :D <3 Tuli vaihteeks mietittyä ja iski kova ikävä taas yhtä ihmistä, jonka menetin kesällä. Nyt on tullu mietittyä, kuinka epäreilulta tuntuu pitää niitä yo-juhlia, kun tärkeä ihminen puuttuu ja se ei voi olla mukana jakamassa mun elämän yhtä isointa asiaa. Ja sen kyllä huomaa, että tää ihminen sieltä puuttuu. :( <3 Hassua, et sitä herää aina tajuamaan kuinka paljon jollakin ihmisellä on merkitystä sun elämässä kun sitä ei enää oo. Mut joo. Kyl mä aion pitää mun rakkaista kii nii lujaa ku vaa voin<3 Tänään on taas ehkä kivempi päivä, ajattelin kattoa vaihteeks Frendit alusta loppuun ja jos hyvin käy nii murun kans. :p Herkistelyä taas, sori. :D Mut pakko oli tänne purkaa ajatuksia.
Heippa<3