IRC-Galleria

Tunnen itseni itsekseni vain ollessani yksin.

Ollessani yksin minun on ikävä muita.

Tuntuu siltä, että mitä tahansa tekee, se ei ole merkityksellistä ellei olisi joku toinen näkemässä- "isi, äiti, katsokaa mitä mä osaan!"

Ja kuka toinen? Niiden toisten kanssa- se ei vain mene niin. On vaikeaa. Ei pysy tuntumassa siihen mitä ja minkä muotoinen on ja haluaa olla.

Miten kummassa mulla on ikinä voinut olla se käsitys että olisin jonkinlainen erakkoluonne, yksinäinen susi, parhaiten omillani- olen ollut yksin ja yksinäinen, kyllä, mutta sehän on ollut vain helevetin ikävää.

Jotkut ovat oikeita yksineläjiä. Minä vain kuvittelen. Tosiasiassa taidan olla yksi läheisriippuvaisimmista tuntemistani otuksista.