Maltan reissu oli sanoinkuvaamattoman ihana. En olisi voinut edes kuvitella miten kovasti minua surettaa että se on ohi. Että meidän luokan yhteinen aika on ohi. Tuntuu ihan kuin se ois alkanut ihan äsken ja vasta kun on vähän päässyt selville että miten tää toimii niin se onkin lopussa...
Tuntuu ihan tyhjältä olla kotona, kun ei ole kokoajan tekemistä ja ystäviä ympärillä. Ei yhteisiä lounaita, eikä bussimatkoja, ei läkähdyttävää aurinkoa eikä sinistä merta. Vaan hirveän kylmää ja tyhjää.
Kiitos teille kamut, teitte mun yläaste-ajoista ikimuistoiset! :)