IRC-Galleria

Tyttö istuu yksin luona vanhan vaahteran,
toivoo voimii jolla selviäis rakkauden algebra
Kädessänsä kuva pojan joka hiljaa himmenee,
mut mieles muistot viiltelee ja vielki vanhat haavat kirvelee
Ei se aina natsaa vaikka antais kaikkensa,
vaik kuinka rakastais ja antais maailmastaa parhaat puolensa
Mut ei!
Vaik tekis niin heistä molemmat
Miks ei auta vaik he rakastavat toisiaan?!
Pojan puolest pistäis tyttö tähdet satamaa
ja olis vastas laituril jos laiva saapuis
Satamaan pistäis palaa tuhat kauneint kynttilää
jos sais palamaan pojan luokseen ees hetkekskään
Jällee illan tulles on taas aika jäähtyvien kyynelien virtaa puolest yksinäisyyden
Ei pysty tyttö mitään muute enään sanomaan
kun miks kaikki kaunis aina katoaa

Alla revontulten tyttö yksin huutelee,
vaan ei poika kuule kun tuuli sanat turmelee...