IRC-Galleria

tulee taas purettua omaa pahaa oloo ihan väärällä tavalla väärässä paikassa.. kun ei tiedä mikä olis oikee ratkasu tilanteeseen.. kaikki vaihtoehdot tuntuu yhtä huonoilta, vaikka kaikessa on hyvätkin puolensa. tuntuu että tekis miten tahansa, niin kaikki tuntuu silti pahalta.
jäädäkkö tähän ja yrittää parantaa tilannetta vai palatakko samaan vanhaan yksinäisyyteen.. =(

voi kun joku viisaampi vois tehdä päätöksen mun puolesta. ei tarvis ite valvoo, itkee ja miettiä että mitä tekee, mikä olis parasta kaikille. tai ainakin jos joku kertois että mikä sattuu vähiten.

ite teen aina vääriä ratkasuja. vaikka hyvää tarkottaisinkin niin aina se on kuitenkin vähintään väärillä keinoilla toteutettu.. mitään hyvää mun hyvästä tarkotuksestani ei oo ikinä seurannu.

omalta osalta tilannetta vois vähän helpottaa kun pääsisin tosta menneisyyden haamusta eroon. toki senkin suhteen on vähän helpottanu kun oon asioista ihmisten kanssa puhunu, ja hirveesti on auttanu kun "anopin" kanssa on päässy puhuun, se tietää mistä puhuu, mitä sanoo ja miten lohduttaa.. kiitos "anopille" siitä että on kestäny mun purkauksia ja oot neuvonu ja kuunnellu. "keho muistaa", se on ihan totta, tullu taas todettua pari kertaa..

se on kanssa auttanu kun sen "haamun" kanssa on asioista puhuttu, ekaa kertaa kun ihminen ihmiselle, ja kunnolla, vaikka en ite voi välttää vielä toistaseks syyttelyä. mutta ehkä mulla on syytäkin vielä toistaseks syytellä. ja vaikka asiasta on puhuttukkin niin anteeks en todellakaan ole antanu, enkä pätkääkään ihmiseen ja sen sanaan luota. mutta kun on sen ison muutoksen parempaan kyseisessä ihmisessä nähny niin alkaa väkisinkin uskoon siihen että ehkä tässä elämässä oikeesti voi asiat muuttua, ja mahdottomatkin asiat voi käydä toteen. toki siihen menee aikaa. vuosia ja taas vuosia. mut edes joskus ja ajan kanssa ihmisetkin voi muuttua. ja ehkä sitä itekkin jaksaa taas joskus luottaa siihen että elämä tuo jotain hyvääkin tullessaan. vaikka toki, en voi sanoo että tää elämä ihan paskaa olis ollu, mutta on sitä paskaa silti tähän elämään jo mahtunu ihan tarpeeks yhden elämän tarpeiks.
mun saldo siihen mennessä kun olin 21v
-faija haudattu
-yksi abortti
-löysin "unelmien miehen"
-menin naimisiin
-perustin miehen kanssa firman
-firma meni konkurssiin, siitä hirvittävät velat
-sain "unelmien mieheltä" säännöllisesti turpaan
-avioero toisen naisen takia
-masennus
-koulun kesken jättäminen burn outin takia

sit niitä plussia...
-sain ompun

niin että aika hyvä saldo.. omalla tavallani oon silti tyytyväinen elämääni, oon saanu ainakin kokemusta elämästä, ja jotain ehkä oppinu. pää on ainakin kovettunu elämän varrella, ihan vähällä ei pitäs enään pään mennä rikki. se vaan kun ton sydämen sais kovetettua samalla lailla niin elämä olis paljon helpompaa ja yksinkertasempaa!!