Lululla oli kolme mieltä,
Lululla oli kolme mieltä,
Ja yksi niistä valtasi hänet iltaisin.
Hän illalla kohtasi rappiomiehet,
Illalla kohtasi rappiomiehet,
Myrkyistä kuiskien,
Rumuutta palvoen.
Muuten hän oli niin kuin
Yksi meistä vain,
Hän rokkia rakastaa
Ja öisiä katuja.
Muuten hän oli niin kuin
Yksi meistä vain,
Hän rokkia rakastaa
Ja öisiä katuja.
Päivällä oli toinen mieli,
Kun töihin kiiruhti hoitaja pieni,
Ei kiinnosta paljoa työt,
Silti ilmeet ylpeän.
Normiriemu valtasi heidät,
Normiriemu valtasi heidät,
Kahvihuoneen kalpeat
Sairaanhoitajat.
Muuten hän oli niin kuin
Yksi heistä vain,
Hän rokkia rakastaa
Ja koukussa kiemurtaa.
Muuten hän oli niin kuin
Yksi heistä vain,
Hän rokkia rakastaa
Ja himmeitä valoja.
Lululla oli kolmas mieli,
Asematunnelin ovenpieli
Houkutti häntä
Ja viivytti kaipuun kuolemaa.
Asiaton oleskelu asemilla,
Heikkojen siitä on hyvä olla,
Lähdön läheisyydestä
He turvaa saa.
Muuten hän oli niin kuin
Yksi heistä vain,
Hän rokkia rakastaa
Ja lähdön tunnelmaa.
Muuten hän oli niin kuin
Yksi heistä vain,
Hän rokkia rakastaa
Ja öisiä katuja.