IRC-Galleria

juha tapion "toiset kaatuu me ei milloinkaan" on vaan niiiin hyvä... ja tilanteeseen niin loistavasti sopiva..

elekää rakkaat immeiset yrittäkö tavottaa mua puhelimitse, eips oo enään kapulaa eikä liittymää... ilimottelen sit kaikille tarpeellisille uutta numeroo, sen saa kaikki ketkä sen ansaitsee..
raksuja ootte!!

Toinen toistaan kantamaan
oppinut ei meistä kumpikaan
Joskus avaruus nyt ahdas hiljaisuus
ja väistettyjä katseet

Vieläkään en unta saa
vuosikymmen tiensä päässä valvottaa
On huono iltaisin ilma kaupungin
mä ikkunoita suljen

Hiutaleita märkään asfalttiin,
me loppuun asti siihen uskottiin
Toiset kaatuu, me ei milloinkaan,
sä olit ainut, olet aina vaan
Puolikuista yötä maataan vieretyksin
ja kumpikin on yksin

Katson selkääs nukkuvaa,
sun ihollasi tuttu kaunis maa
Me emme uudestaan saa kesää palaamaan,
herätys on kohta

Hiutaleita märkään asfalttiin,
me loppuun asti siihen uskottiin
Toiset kaatuu, me ei milloinkaan,
sä olit ainut, olet aina vaan
Puolikuista yötä maataan vieretyksin
ja kumpikin on yksin

Menneet vuodet tulvii huoneisiin,
me loppuun asti siihen uskottiin
Toiset kaatuu, me ei milloinkaan,
sä olit ainut, olet aina vaan
Puolikuista yötä maataan vieretyksin
ja kumpikin on yksin

Puolikuista yötä maataan vieretyksin
ja kumpikin on yksin

"Helpompaa tää kaikki olla vois
jos meitä vielä kaksi täällä ois
jakamassa kaiken, kokemassa ihmeen
joka laajaan maailmaan"

"sai puhelimeen viestin äidiltään
isä muutti pois, muutti tänään pois
koita niitä ymmärtää"

"Menköön pois murheet ja huolet, ahdas lieka heltiää
Mä olen kyllästyny kuvia katsomaan,
kyllästynyt sivusta seuraamaan ja elämään jossakin
Mä en vielä ole toivoa heittänyt
olen tässä, kiinni tartu nyt, tartu kiinni nyt..."

"Mitä silmät ei nää
sen sydän ymmärtää
totuutta etsii kestävää
Ehkä tänään, ehkä tänään
tähän kaikkeen vaivaan
Mitä silmät ei nää
sen sydän ymmärtää
jossakin kaipaus hellittää
Ehkä tänään, ehkä tänään
joku löytää taivaan"

"Ja kun sä tuut, mun luokse tuut
mä tunnen loppuu sanat multa
Se riittää saa, et suurempaa
sä vaadi pohjaanpoltetulta
Ja kun sä tuut, mun luokse tuut
mä tunnen sanat loppuu multa
Et muuta saa, ja kuitenkaan
sä arvoo et vie voitetulta

Rakastan ja tarvin sua
kun niin suoraan katsot mua
Niin ei kukaan toinen tee

Toiset tahtoo kannustaa
toiset oppii vaatimaan
vain sinut päästän ytimeen"

"Mä tahdon sen mikä pelastaa
Mä tahdon ristin, ja Sinut vaan"

"En tiedä suurempaa valtaa
kun arka katseesi sun.
Kaikkein syvintä voimaa
mahtuu pieneen hipaisuun.
Ei mikään muu mua saa niin järkkymään,
ei kukaan toinen mun päätä kääntymään."

"kun tässä ollaan kaikki turha pakenee."

"Autoretket öisin sun kanssas
en niitä lakannut oo muistamasta
Kirkon portaat, kylän kaksi siltaa
niitä mukana vien niin kuin lasta"

"Tuonne asti jos pääsen
onko helpompi niin
Tuonne asti jos pääsen
onko aikaa ottaa syliin

Kerro miksi on vaikee
olla nyt ja uskaltaa
Kerro miksi on vaikee

Hengittää ihoa paljasta vasten,
nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet"

käsittää kukin miten haluaa, mut juha tapion biisien sanoja lainaamalla pystyy sanoon aika paljon asioita ja ilmaseen omia fiiliksiään ja tunteitaan....

oli äsken kivaa jaken heittopussina kantolassa! voi olla että huomenna on ujosti kädet/epäkkääät/tissit kipeenä..... kyl se jaken nyrkki sen verran vauhdikkaasti heilahti, ainakin mun nyrkkiin verrattuna!! mut enköhän mäkin vielä joskus osaan lyödä oikein...
täytyy kyl myöntää et puolet ajasta meni nauraessa ja pelleillessä, mut kyl hiki tuli silti! koska vaan uusiks!!

tuntuu siltä että kärpänen puras just aika pahasti!!!

*oon kai päästäni sekasin*

rakkaus ei ole toinen toisensa tuijottamista silmiin,
vaan katsomista yhdessä eteenpäin samaan suuntaan

tulee taas purettua omaa pahaa oloo ihan väärällä tavalla väärässä paikassa.. kun ei tiedä mikä olis oikee ratkasu tilanteeseen.. kaikki vaihtoehdot tuntuu yhtä huonoilta, vaikka kaikessa on hyvätkin puolensa. tuntuu että tekis miten tahansa, niin kaikki tuntuu silti pahalta.
jäädäkkö tähän ja yrittää parantaa tilannetta vai palatakko samaan vanhaan yksinäisyyteen.. =(

voi kun joku viisaampi vois tehdä päätöksen mun puolesta. ei tarvis ite valvoo, itkee ja miettiä että mitä tekee, mikä olis parasta kaikille. tai ainakin jos joku kertois että mikä sattuu vähiten.

ite teen aina vääriä ratkasuja. vaikka hyvää tarkottaisinkin niin aina se on kuitenkin vähintään väärillä keinoilla toteutettu.. mitään hyvää mun hyvästä tarkotuksestani ei oo ikinä seurannu.

omalta osalta tilannetta vois vähän helpottaa kun pääsisin tosta menneisyyden haamusta eroon. toki senkin suhteen on vähän helpottanu kun oon asioista ihmisten kanssa puhunu, ja hirveesti on auttanu kun "anopin" kanssa on päässy puhuun, se tietää mistä puhuu, mitä sanoo ja miten lohduttaa.. kiitos "anopille" siitä että on kestäny mun purkauksia ja oot neuvonu ja kuunnellu. "keho muistaa", se on ihan totta, tullu taas todettua pari kertaa..

se on kanssa auttanu kun sen "haamun" kanssa on asioista puhuttu, ekaa kertaa kun ihminen ihmiselle, ja kunnolla, vaikka en ite voi välttää vielä toistaseks syyttelyä. mutta ehkä mulla on syytäkin vielä toistaseks syytellä. ja vaikka asiasta on puhuttukkin niin anteeks en todellakaan ole antanu, enkä pätkääkään ihmiseen ja sen sanaan luota. mutta kun on sen ison muutoksen parempaan kyseisessä ihmisessä nähny niin alkaa väkisinkin uskoon siihen että ehkä tässä elämässä oikeesti voi asiat muuttua, ja mahdottomatkin asiat voi käydä toteen. toki siihen menee aikaa. vuosia ja taas vuosia. mut edes joskus ja ajan kanssa ihmisetkin voi muuttua. ja ehkä sitä itekkin jaksaa taas joskus luottaa siihen että elämä tuo jotain hyvääkin tullessaan. vaikka toki, en voi sanoo että tää elämä ihan paskaa olis ollu, mutta on sitä paskaa silti tähän elämään jo mahtunu ihan tarpeeks yhden elämän tarpeiks.
mun saldo siihen mennessä kun olin 21v
-faija haudattu
-yksi abortti
-löysin "unelmien miehen"
-menin naimisiin
-perustin miehen kanssa firman
-firma meni konkurssiin, siitä hirvittävät velat
-sain "unelmien mieheltä" säännöllisesti turpaan
-avioero toisen naisen takia
-masennus
-koulun kesken jättäminen burn outin takia

sit niitä plussia...
-sain ompun

niin että aika hyvä saldo.. omalla tavallani oon silti tyytyväinen elämääni, oon saanu ainakin kokemusta elämästä, ja jotain ehkä oppinu. pää on ainakin kovettunu elämän varrella, ihan vähällä ei pitäs enään pään mennä rikki. se vaan kun ton sydämen sais kovetettua samalla lailla niin elämä olis paljon helpompaa ja yksinkertasempaa!!

tänäänkin oli tilanne että yks mies huusi mulle, näin sen tilalla ihan selkeesti exän.. saman tien alko sattuun koko kroppaan, joka kohtaan mihin mua on ikinä exän toimesta sattunu... ja sattuu vieläkin, tuntien jälkeen, vaikka tiedän että se oli vaan flashback menneisyydestä... tää on vaan niin vittumaista! aikaa on kulunu jo useempi vuosi, mutta yhtään ei oo helpottanu vaikka psykallakin kävin pitkään.. millä vitulla tästä pääsee eroon?? jos joku viisaampi osaa neuvoo niin apua otetaan vastaan..