Hei olen nuori nainen nimeltäni Ida.
Rakastan miestä nimeltä Riku. Hän on todella ihana, mukava ja sanoin kuvailematon! Häntä ei voi olla rakastamatta.
Tapasin hänet ensikertaa noin vuodenpäivät sitten, en osannut ajatella että vielä joku päivä seurustelisin hänen kanssaan.
Sitten tuli syksy ja lähdimme porukalla kavereideni mökille ja tapasin minun ''taikamieheni'' uudestaan ja juttelimme
monta tuntia muiden mentyä nukkumaan ja kiinnostukseni häntä kohtaan heräsi. Kolmen tunnin juttelun jälkeen pyysin
häntä viereeni nukkumaan, sillä sängyssä olisi parempi nukkua entä kapealla sohvalla. No tietysti halusin muutenkin hänen
tulevan viereeni nukkumaan, ei vain paremman sängyn takia. Emme tehneet sinä yönä mitään, vain nukuimme toistemme vieressä,
mutta eihän sitä muut uskoneet. Emme välittäneet toisten kiusailuista. Loppu reissun aikana emme nukkuneet saman peiton
alla, kun minä en uskaltanut pyytää häntä viereeni nukkumaan. Mutta koko reissun ajan minusta ainakin tuntui että molemmat
meistä aina välillä tarkkaili toisen liikkeitä ja eleitä tai ainakin minä tarkkailin.
Viikot vierivät ja tuli marraskuu. Emme olleet ollut yhteyksissä sen mökki reissun jälkeen ollenkaan. No, minä sitten
yhtenä iltana otin parit rohkasu ryypyt ja aloitin keskustelun facebookissa ja keskustelu jatkui monta tuntia aamun
tunneille saakka. Sovimme sinä yönä kaffitteluista mutta niitä ei näkynyt pariin viikkoon, mutta sain ainakin haluamani,
hänen puhelinnumeronsa. Juttelimme joko facebookissa tai sitten tekstiviesteillä, melkein koko ajan. Sitten vihdoin sain
hänet luokseni käymään ja katsomaan elokuvaa, katsoimme varmaankin 3 elokuvaa ja molemmat olivat mielestäni niin
jännittyneitä koko ajan, että nyt melkeinpä naurattaa koko juttu. Elokuvien jälkeen pyysin häntä jäämään viereeni
nukkumaan mutta hän kieltäytyi kutsusta. Hän rupesi käymään enemmän luonani kylässä ja kävimme aina välillä ajelemassa
kahdestaan ja enimmäkseen vain juttelimme kaikesta maan ja taivaan välisistä asioista. Viihdyin hänen seurassaan, minulla
oli turvallinen olo hänen vierellään.
Kesti kauan että uskalsin tehdä mitään fyysistä häntä kohtaan, edes suukkoa poika raukka ei ollut saanut. Ja kun poika oli
itselleen luvannut että hän ei tee mitään ennen kuin minä teen aloitteen. Sitten yhtenä iltana kun hän vei minut äitini
luokse niin päätin antaa pojalle suukon ja se oli sellainen, mitenkäs sen nyt sanoisi, nopea ja äkkiä heihei ja nousu
autosta ulos. Mutta sen jälkeen olo oli helpottunut ja mahtava, ajattelin ''vihdoinkin tein sen, JESS!''.
Nyt olemme seurustelleet yhtä kauan kuin Riku on ollut armeijassakin eli n. 2,5 kuukautta, ja nämä kuukaudet ovat olleet
elämäni mahtavimpia kuukausia, vaikka emme paljoa ole nähneetkään. Mutta joka ilta silloin kun hän ei ole vieressäni niin
ennen nukkumaan menoani muistelen sitä iltaa mökillä.
Rakastan sinua Riku!
Sydämmellä, Ida.