Vaikka kuin yritän unohtaa ja antaa olla, mutta se on niin vaikeaa..
Toisaalta tahtoisin antaa kaiken vaan olla ja unohtaa, mutta en vaan millään pysty päästämään irti..
Tarvin vain kai oman aikani siihen...
jokainen asia vaan niin muistuttaa mua susta...
sattuu ja tekkee kipiää ku aattelee..
tuntuu että norsu olisi sydämen päällä ja toisaalta olo on niin tyhjä..
Ei oo ketään johon luottaa ja painaa päätä..
Uskallanko edess enää luottaa...?
Olo on niin tyhjä ja yksinäinen...